28.5.2016

Lontoo, osa 3: Shoppailua

Edellisellä Lontoon matkallani muistin tarjota nörteille myös muita matkailuvinkkejä, kuten tästä aiemmasta postauksestani voi lukea. Nyt seuraa hieman täydennystä tähän ja muutamia ostostärppejä.

King's Cross ja Harry Potter -kauppa Platform 9 3/4. Tämä liike jatkaa voittokulkuaan King's Crossin asemalla ja on muuten suurentunut sitten viime näkemän. Kaupan vieressä voi edelleen kuvata (ja kuvauttaa) itsensä matkakärryjen kanssa. Jos ei ehdi / pääse itse studioille, kannattaa piipahtaa edes täällä. Tuotteissa on myös vaihtelua, joten parhaimmassa tapauksessa kannattaa tehdä kuten me teimme: ensin King's Crossille, sitten studioille ja sitten vielä lähtöpäivänä uudelleen King's Crossille ostamaan se, mikä jäi harmittamaan. Todettakoon ainakin, että tupasolmiot ovat täällä huomattavasti halvempia kuin Harry Potter Studio Tourin kaupassa. Menin ostamaan sitten solmion, vaikka ystävälläni on sellainen minulle jemmassa odottamassa Skotlannissa - kunhan siellä ehtisin piipahtaa. Ja ainahan on hyvä olla varasolmio. Lisäksi ostin Korpinkynnen hihamerkin ja metallisen Room of Requirement -kyltin, joka tulee vessamme oveen jahka saamme sen ikuisuusremontin tehtyä. Mukaan lähti myös kasa tuliaisia, kuten Luihuisen kaulaliina miehelleni. (Kaulaliinat kannattaa ostaa myös täältä.)

Studiokaupasta päädyin loppujen lopuksi ostamaan itselleni vain Korpinkynnen prefect-merkin, kun en kuolemaksenikaan muistanut, oliko prefect kovempi kuin head girl. No, ei ollut. (Vrt. prefect = valvojaoppilas, head girl = johtajatyttö.) Mutta eipä siinä, tuo merkin muotoilu oli vähän tyylikkäämpi. Odotan sitä päivää, jolloin raaskin ostaa itselleni Hermionen ajankääntäjän. Studiokauppa oli muutenkin jotenkin puuduttava tällä kertaa. Olisin halunnut kivan t-paidan, mutta sellaista ei oikein ollut. Kirjoista löytyi vain ne Potter-klassikot tietokirjoineen. Myyntisälän suunnittelijat eivät ole vielä tajunneet mahdollista markkinarakoa: minä ainakin ostaisin replikoita koulukirjoista, taikajuomaputeleista ja Päivän Profeetasta. Miksi sellaisia ei vielä ole?

Kuvasta voi kenties päätellä, mihin tupaan kuulun.
Vakikauppani Lontoossa (ja Englannissa yleensäkin) on tietenkin aiemmassa postauksessa mainittu Forbidden Planet Shaftesbury Avenuella. Sinne on varsin kätevä kävellä vaikka suoraan Piccadilly Circukselta. Tällä kertaa olin armollinen, enkä viipynyt ehkä kuin reilun tunnin, kun tiesin, etteivät äiti ja siskot olleet aivan niin innoissaan kaupasta kuin minä. Olin myös varsin kranttu ostosten suhteen ja päädyin hankkimaan säläosastolta ainoastaan hienon X-Men-matkakorttisuojuksen, joka tosin on hivenen liian iso bussikortilleni. Katsotaan, mihin se menee. Sarjakuvahyllyistä menin lopulta suoraan indie-hyllyyn, kun en jaksanut plärätä läpi kaikkia supersankareita ja muut himoitsemani teokset olivat liian hintavia. (Haaveilen edelleen kovakantisesta V for Vendettasta.) Ostin kaksi sarjakuvaa, Roman Dirgen söpön Lenore Cootiesin (alennuksessa - vain £2,50) ja Jeremy A. Bastianin Cursed Pirate Girlin ensimmäisen osan. Kumpikin on minulle uusi tuttavuus. Bastianin teoksessa kiinnostivat aihe (merirosvoja!) ja kaunis piirrosjälki. Päädyin myös tietenkin Disney-hyllylle ja ostamaan Destino-projektia käsittelevän teoksen. Ihan vain kaiken varalta lisälukemistoksi tutkimusta ajatellen.

Sarjakuvia! Lähteitä! Bussikortin suojus!
Siskon ystävä oli käskenyt meidän käydä Primarkissa. Primark on Iso-Britannian alueella toimiva halpiskauppaketju, joka myy vaatteita ja asusteita. Vähän kuin HenkkaMaukka, mutta oikeastaan vieläkin halvempi. Ihan tuntematon paikka minulle. Mutta kun yksi liike oli lähellä omaa metropysäkkiämme, ajattelimme piipahtaa siellä lauantaiaamuna ennen shoppailukierrosta. Alkuun ajattelin, että ehkä jotain perustoppeja voisi katsoa, kun tuskin siellä mitään superhienoa löytyy.
Olin väärässä.

Meno yltyi hieman villiksi, kun tajusin, että kaupassa on lisensioituja Marvel-, Disney- ja Star Wars -tuotteita. Puoleen hintaan siihen nähden, mitä olisivat maksaneet Suomessa. (Maksoin Star Wars -topistani kolme puntaa. KOLME! Se oli tosin alennuksessa.) Päästelin jo pelkästään sukkaosastolla epämääräisiä vingahduksia, kun tajusin, miten hienoja Star Wars -sukkia siellä on. Ja aikuisten ko'oissa! 

Primarkin vaatteiden laadusta olen kuullut myös negatiivista palautetta, että ne kutistuvat ja reikiintyvät heti ensi pesussa. Ainakin tällä hetkellä kertakäytön ja -pesun jälkeen kaikki on vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta pesuohjelmat kannattaa kyllä tarkastaa. Samanlaisen oloiset Marvelin löysä toppi ja vastaava Star Wars -paita vaativat eri asteen pesuja.

Elämän pieniin iloihin kuuluu kasa Star Wars -sukkia.
Saldona kaksi toppia (em. aiheet), Marvelin sarjisvyö, neljä paria sukkia, Boba Fett -vesipullo ja Disney-muistikirja. Ja lisäksi lahjoja ystävien synttärijemmakassiin. Nörtin ilot voivat olla pieniä.

Tein hämmentävästi hienoja ostoksia myös Englannin postista. Royal Mail julkaisi jokin aika sitten Star Wars -postimerkkisetin, jota kateellisena netistä katselin ja olin jo unohtanut koko jutun. Sitten menimme hakemaan postimerkkejä tädin postikorttia varten ja siinä se mainos oli. Pakko saada. Jostain kumman syystä elämäänsä kyllästyneen oloinen myyjä antoi minulle vain nuo kaksi riviä eikä edes tarjonnut hienoa settiä taustakuorineen tai muuta vastaavaa keräilijöille suunnattua pakettia, mitä netissä on tarjolla. Ihan pelkkä korttisetti olisi riittänyt. Mutta ehkä kehystän merkit vain jotenkin kivasti itse. £7,68 oli tuo täysi kahdentoista kappaleen paketti.

Postimerkkikokonaisuus keräilykappaleita.
Cutty Sarkin museokaupasta päädyin ostamaan mainosjulisteen, jolla etsittiin laivalle merimiehiä. Se on valitettavasti vuosien 1890-1895 väliltä, kun Roope seilasi purjelaivalla jo 1883. Mutta hieno se on silti, vaikkakin nuo valkoiset reunat tekevät siitä liian pliisun. Ehkä kehystäminen auttaa.

Mainosjulistetta pitää muokata. Näin se on hieman tylsä.
Emme käyneet lainkaan keskustan kuuluisilla ostoskaduilla, koska olin suunnitellut jotain paljon parempaa. Löysin kirjastosta teoksen The Rough Guide to Vintage London - Shopping, Lifetyle, Culture, joka oli täynnä kiinnostavia pikku putiikkeja, liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. (Sinnekin oli listattu mm. Forbidden Planet ja pari muuta sarjiskauppaa.) Koska aika ei millään riittäisi kaikkeen, päädyimme toiselle kuuluisista markkinakaduista eli Portobello Roadille, Kensington Gardensilta luoteeseen. Ajelimme ensin metrolla Ladbroke Groven asemalle ja kuljimme sieltä Portobelloa pitkin "alas" kohti keskustaa. 

Taidetta Portobello Roadilla
Kadulla kannattaa käydä lauantaisin, joka on perinteinen markkinapäivä. Mekin olimme siellä lauantaina ja vasta illalla viiden jälkeen, mutta vieläkin siellä oli toimintaa, vaikka osa katukojuista olikin sulkemassa. Päivällä ruuhka olisi ollutkin varmaan melkoinen. 
Tästä huolimatta teimme joitakin reissun parhaita ostoksia. Äiti löysi vintage-liikkeestä (jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista) juuri sellaiset hapsulliset mokkanahkasaappaat, joita oli halunnut jo vuosia. Minä ostin torikojusta kahdellakympillä käsityönä tehdyn, aitoa villaa olevan knalli-henkisen hatun, joka näytti kuuluvan päähäni. Löysimme paljon kivoja vaatteita, sekä vintagea että muotia, eivätkä hinnat olleet pahoja.

Ja minä löysin sen uuden, pitkän nahkatakin. Jos tyylikkäät, värikkäät ja näyttävät nahkatakit kiinnostavat, suosittelen Boutique England -liikettä Portobello Roadilla (kadun numero 187). Eivät ole halpoja, mutta sinä lauantai-iltana kuuden hujakoilla kaikki tuotteet olivat puoleen hintaan. En tiedä, onko se tapana, vai oliko päivä erityinen. Mutta ei ole vielä takin osto kaduttanut, vaikka se pääseekin käyttöön vasta syksyllä.

Ehkä uusi lempihattuni, jos tohtorinhattua ei lasketa.

Tämähän meni melkein muotipostaukseksi. Ehkä minun pitäisi tehdä sellainen Finnconin aikana: tutkijan muotiblogi - conityylit. (Finnconin ohjelma julkaistaan muuten ihan piakkoin, pysykää kuulolla.)

Lontoon postaukset päättyvät tähän. Seuraavaksi vuorossa raporttia Kirjallisuudentutkijain seuran vuosiseminaarista.

2 kommenttia:

  1. Kannattaa toki hankkia V niin kuin verikosto Jouko Ruokosenmäen laadukkaalla suomennoksella. Siis jos ei jo ole.

    VastaaPoista
  2. Niin, suomennoksenhan saisi kovakantisena paljon helpommin. Mutta haussa on nimenomaan alkuperäinen englanninkielinen teos, jotta Mooren kielikikkailu pääsee oikeuksiinsa.

    Ja kovakantisena tietenkin, koska olen bibliofiili.

    VastaaPoista