Esitelmäkutsu: Nörttikulttuurin nousu

Kuudes valtakunnallinen fandom-tutkimuksen konferenssi Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella 3.–4.3.2016

Ketä voi haukkua nörtiksi – ja kuka puolestaan on “todellinen nörtti”? Haittaako, että yhä useampi vastaantulija tuntee nettislangia ja kulttifiktion sankareita? Entä onko tytöillä mitään asiaa videopeli- ja sarjakuvakulttuureiden maskuliinisina pidettyihin maailmoihin?

Nörttikulttuuri (engl. geek culture) on viime vuosina kaapattu marginaalista valtamedian materiaaliksi: niin sarjakuvat, genrefiktio kuin video- ja roolipelitkin ovat löytäneet uuden teknologian kautta uusia yleisöjä ja saattaneet samalla yhteen vanhoja faneja. Tämä yhä jatkuva kasvu ja monimuotoistuminen on herättänyt monet pohtimaan “nörttimäisten” harrastustensa motiiveja ja muuttanut nörttiyden merkitystä. Eri sukupuolet, sukupolvet ja kulttuurit tuntuvat käsittävän nörttiyden hyvin eri tavoin, mutta tavallisin nörtin tuntomerkki on tiedollinen omistautuminen jollekin (arkielämän kannalta hyödyttömälle) asialle. Juuri perehtyminen tuntuu yhä erottavan “todelliset” nörtit ja fanit tavallisista kuluttajista ja satunnaisista harrastajista, mutta eri perehtymisen kohteet ovat edelleen eri tavoin arvokkaita ja sallittuja eri ryhmille. Tämä on paljastanut uudella tavalla myös eskapistisina pidettyjen, nörttimäisten kulttuurimuotojen poliittisuuden.

Vaikka nörttiys on muodostunut keskeiseksi, joko valituksi tai annetuksi identiteettitekijäksi lukemattomille ihmisille ympäri maailman, sen muuttuva merkitys on edelleen sumea. Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella järjestettävässä kaksipäiväisessä kansallisessa konferenssissa haluamme avata suomalaisen akateemisen keskustelun siitä, mitä nörttikulttuuri oikeastaan on, miten se on muuttunut ja miten se vuorovaikuttaa niin sanotun valtavirran kanssa.

Etsimme tapahtumaan esitelmiä tai paneeleja, jotka tarkastelevat nörttikulttuuria, eli erilaisten (aiemmin) marginaalisena pidettyjen mediailmiöiden aktiivista ja/tai sosiaalista kuluttamista, minkä tahansa tieteenalan näkökulmasta. Aiheet voivat liittyä esimerkiksi:

• nörttiyden ja nörttikulttuurin historiaan, määritelmiin ja murroksiin; eroaako nörttiys tavallisesta faniudesta?
• sarjakuvakulttuuriin ja -markkinoihin, sarjakuvien keräilyyn tai sarjakuvan transmedialisoitumiseen
• lauta- ja roolipelikulttuurien näkymiseen populaarikulttuurissa
• videopelien harrastajayhteisöihin ja videopelikulttuurin valtavirtaistumiseen
• hakkereihin, verkkoaktivismiin ja internet- ja hakkerikulttuurin näkymiseen valtavirta- tai populaarikulttuurissa
• japanilaisen otaku-kulttuurin kansainvälisiin ja suomalaisiin ilmenemismuotoihin
• kirjallisen, audiovisuaalisen ja muunlaisen genrefiktion ympärille kehittyviin (verkko)keskusteluihin ja fanitoiminnan muotoihin, myös antifaniuteen
• fanitapahtumiin eli coneihin, fanituotantoon, cosplayihin tai muihin nörttikulttuurille leimallisiin harraste- ja fanitoimintoihin
• populaarikulttuurin sukupuolittumiseen ja poliittisuuteen.

Lähetä 200–300 sanan abstrakti n. 20 minuutin esitelmästä PDF-muodossa 10.1.2016 mennessä Jonne Arjorannalle (jonne.arjoranta[ät]jyu.fi). Otamme vastaan ehdotuksia myös paneeleista ja muista laajemmista esitelmäkokonaisuuksista. Laitathan liitetiedostoon näkyviin nimesi, sähköpostiosoitteesi ja koti-instituutiosi.

Lisätietoja antaa Katja Kontturi (katja.j.kontturi [ä t] jyu.fi). Esitelmäkutsua saa levittää vapaasti.

Fanitutkijoiden tapaamisia on aiemmin järjestetty Tampereen ja Jyväskylän yliopiston tutkijoiden yhteistyönä vuodesta 2006 lähtien.

PPCS: The Final Countdown

Aloitin Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelman (kavereiden kesken PPCS) statusjäsenenä keväällä 2012. Tuo hetki oli suloisen katkera, koska ohjelman tarjoama rahoitus oli milleistä kiinni. Katkeruus väistyi kuitenkin äkkiä, kun ymmärsin, mitkä mahdollisuudet jo pelkkä statusjäsenyys toi tullessaan. Ohjausta, vertaistukea, kontakteja, seminaareja... ja erityisesti uusia mahtavia kollegoita kerrassaan herkullisine väitöskirja-aiheineen.

Nyt tuo tohtoriohjelma saatettiin päätökseen kaksipäiväisessä seminaarissa, joka oli perjantain osalta avoin yleisölle. Lauantain vietimme keskenämme laivalla tulevaisuuden tutkimussuunnitelmia ja ansioluetteloita käsitellen.

Esitelmöimme Turun kaupunginkirjastolla perjantaina 23.10. kello kahdestatoista aina kuuteen saakka. Paikalla puhumassa olivat sekä me tohtorikoulun tutkijat että osa ohjaajistamme. POP SLAM! -tapahtumaksi ristitty, viralliselta nimeltään "Aku Ankasta Pokémoniin - populaarikulttuuri tieteen tähtäimessä" oli avoin kaikille kiinnostuneille. Tavoitteenamme oli esitellä tutkimuksemme ydin kymmenessä minuutissa ja käyttää viitisen minuuttia kysymysten ja kommenttien vastaanottoon. Esitelmäaiheet vaihtelivat vainoamisen äänimaailmasta 1800-luvun Wienin huumorikuvastoon ja nettiäitien some-elämästä rockiin, Reaganiin ja pornoon.

Vastaväitellyt Juhana Venäläinen kuvasi työelämän muutoksia Fok_it -sarjakuvan kautta.

Aino Tormulainen esitelmöi 1990-luvun tyttöenergiasta.

Tuleva Pokémon-tohtori Johannes Koski

Oma esitelmäni käsitteli tietenkin väitöskirjatutkimustani Rosan ankkasarjakuvista, jota yritin epätoivoisesti tiivistää kymmeneen minuuttiin, mikä osoittautui pieneksi haasteeksi. Asiaa ei yhtään auttanut se, että Powerpointtini pohjana oli kevään Popcult-esitelmäni, jonka pituus oli se rapiat puolitoista tuntia... Mutta eipä siinä, sain kyllä kaiken olennaisimman sanottua ja saamani palautteen perusteella olin vielä suht sujuva ja luentevakin - mitä nyt posket helottivat paloauton lailla. Siitä en näytä ikinä pääsevän eroon.

Sain jopa tutkijakoulun ulkopuolisen yleisökysymyksen, mikä on aina piristävää ja kivaa. Lisäksi esitelmäni herätti sen verran innostusta paikalle ilmiintyneessä opiskelijassa, että onnistuin jo ehkä rekrytoimaan hänestä tulevan sarjakuvatutkijan. Ken tietää.

Illan päätteeksi minä, Aino ja Johannes istuimme vielä yleisön edessä pienessä paneelikeskustelussa pohtimassa muun muassa, mitä hyötyä populaarikulttuurin tutkimuksesta on (periaatteessa kysymys on absurdi, koska humanistista tutkimusta ei voida mitata hyödyn akselilla), mihin tutkija voi työllistyä osaamisensa perusteella ja millaisia kokemuksia meillä on tutkimuksemme vastaanotosta. Hyötykohtaan totesimme, että pelkästään se, että populaarikulttuuri on se, mitä ihmiset kuluttavat, tekee siitä oikeutetun tutkimuskohteen. Miksi se on suosittua? Mikä siitä tekee kiinnostavaa? Muun muassa siksi sitä pitää tutkia.

Osaamisalueemme puolestaan kattaa samat tärkeät seikat kuin millä tahansa muulla tutkimusalalla: aineistonhallinta, analyysi, kriittinen lukutaito, tiedonhaku, konferenssitaidot, organisointi, stressinhallinta, apurahahakemusten teko... Onhan noita. Lisäksi totesin omasta puolestani, että se, miten perillä on näistä populaareista ilmiöistä esimerkiksi lasten ja nuorten kulttuurin osalta, auttaa minua opettajana ymmärtämään oppilaitani paremmin. Oppilaat eivät ehkä kunnioita samalla tavalla sellaista opettajaa, joka ei ymmärrä heidän kiinnostuksenkohteitaan. Ja sitten olen minä, joka saavun tunnille Darth Vader -pipossa, Jurassic Park -paita päällä ja kerron, että tänään suunnitellaan supersankareita...

Tulimme yksimielisesti siihen tulokseen, että maailma tarvitsee populaarikulttuurin tutkijoita.

Perjantai päättyi yhteiseen italialaiseen illalliseen ja saapumiseen ihanaan, neljän tähden hotelliin. Totesinkin jo muilla somekanavilla, että joskus se tutkijanarki on luksusta. Tai ainakin siihen asti, kunnes huomaa, ettei sitä yöpymiseen kuuluvaa Superaamiaista ehdikään syömään aamulla, kun laiva lähtee jo vartin yli kahdeksan...

Lauantain vietimme sitten kokonaisuudessaan laivalla seminaarissa, joka vei meidät Maarianhaminaan ja takaisin. Päivän aikana ehdimme käsitellä osioita väitöskirjoista, pari post doc -tutkimussuunnitelmaa (mukaan lukien yksi oma kirjaprojektihaaveeni) sekä tutkijan CV:n ohjeistusta. Eli mitä siellä ansioluettelossa pitää näkyä ja mihin työantajat akateemisessa maailmassa kiinnittävät huomiota. Saimme kaikki arvokasta uutta tietoa sekä CV:n muokkaamisesta (Tutkimuseettisellä neuvottelukunnalla on tästä olemassa varsin pätevä malli) että rahoitushakemusten olennaisista osista, kuten rakenteesta ja suunnitelman toteuttamispotentiaalista. 

Sain taas uutta kipinää liittyen mahdollisiin kirjaprojekteihini, joten pitää nähtävästi alkaa ahdistella kustantamoja ehdotelmilla. Ja jos jotain alkaa tapahtua, pitää seuraavaksi hankkia vuorokauteen lisää tunteja.

Virallinen osuus päättyi tulevaisuuskatsaukseen. Koska vaikka tohtoriohjelma päättyykin, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että populaarikulttuurin tutkimuksen täytyy päättyä - päinvastoin. Nythän sen vasta pitääkin lähteä aktiivisesti uusille poluille, kun meillä on jo kokonainen verkosto, jota lähteä kehittämään yhteisillä hankkeilla, julkaisuilla ja ties sun millä projekteilla, joita heiteltiin ilmoille laivan baarissa kovaäänisten eläkeläisten ja kännisten nuorukaisten aiheuttaman metelin yli. Ideoiden taimet jätettiin muhimaan. Katsotaan, mitä niistä vielä kasvaa.

Tulevaisuusutopioita pohtimassa.

Palkitsimme ohjaajat kiitosjuomalla ja populaarikulttuuria edustavalla Pez-setillä.

Allekirjoittanut ja professori Helmi Järviluoma-Mäkelä

Koska mikään ei oikeastaan päättynyt, vaan on vasta alussa, ei tunnelma ollut missään vaiheessa erityisen haikea. Paikoitellen jopa innostunut. Näiden neljän vuoden aikana meistä tohtorikoulun jäsenistä kolme (ja lisäksi koulun entinen koordinaattori) ehtivät viimeistellä väitöskirjansa ja puolustaa sitä julkisesti. Ja lisää on luvassa. Populaarikulttuurin tutkimus elää ja voi hyvin.

Don Rosa -uutisia

Tuoreimman Akkarin takakansi

Kuten Ankkalinnake ehti jo blogissaan kertoa, meille Rosa-faneille on luvassa jälleen odotuksen hetkiä, kun ankkataiteilija saapuu Suomeen ensi kuussa. Vielä varmistamattomat päivät mainitaan myös Rosan Facebook-sivuilla. Tällä hetkellä päivät ovat 19.-21.11., mutta tarkka aikataulu varmistunee myöhemmin. Seuraamme tilannetta innolla.

(Samassa blogimerkinnässä Ankkalinnake mainitsi, että "Sammon salaisuuden" alkuperäispiirustukset huutokaupataan verkossa. Jos taskussa polttelee muutama ylimääräinen kymppitonni, sieltä löytyisi asiallinen kohde.)

Tuorein Aku Ankka tipahti tänään postilaatikkoon ja sieltäkin kimpoilee Rosa-uutisia: Akkarin verkkokaupassa myydään nyt viimeisiä kappaleita Don Rosan Koottuja! Kannattaa olla nopea, jos tämän lukupaketin haluaa vielä itselleen. Sen voi tilata täältä. 

Don Rosan tuotantoa alkuperäiskielellä julkaiseva Fantagraphics on muuten (lopultakin) saattanut Suomenkin markkinoille sarjan kolmannen osan Treasure Under Glass. Tämä menee tilaukseen heti kuun vaihteessa. Myös Rosan jatko-osia Barksin alkuperäissarjoihin yhdistelevä suomalainen sarja on näköjään päässyt toiseen osaansa: Kulmikkaiden munien jäljillä ja muita klassikoita sisältää nimitarinoidensa lisäksi muun muassa sarjakuvat Tralla Lasta. (En ole vielä hankkinut edes ensimmäistä osaa. Ehkä sitten jouluksi.)

Lopuksi vielä Rosa-tutkimukseeni liittyvä uutinen: uusimmassa Fafnirissa on kollegani FL Leena Romun kirjoittama arvio väitöskirjastani. Näin väitöksen jälkeisestä masennuksesta suurin piirtein toipuneena voin todeta, että arvio on varsin asiallinen ja pätevä. Ja sen perusteella voi kyllä huomata, miten tärkeää olisi, että sarjakuvasta väitöskirjaa tekevällä tutkijalla olisi toisena ohjaajana sarjakuva-alan asiantuntija. Niin monia asioita jäi minultakin huomioimatta omassa tutkimuksessani.

Populaarikulttuuria Turussa (varoitus: sisältää Ankkoja)

Kuva lainattu Facebook-tapahtuman sivuilta

Aku Ankasta Pokémoniin - Populaarikulttuuri tieteen tähtäimissä

Turun kaupunginkirjastolla (os. Linnankatu 2) järjestetään perjantaina 23.10. puoliakateeminen tapahtuma, jossa PPCS-tohtoriohjelman nuoret tutkijat ja väitöskirjantekijät esittelevät populaarikulttuurin piiriin kuuluvia tutkimuskohteitaan. Ohjelma alkaa klo 12 ja jatkuu suurin piirtein iltakuuteen saakka.

Kuten otsikosta voi päätellä, olen paikalla pitämässä kymmenisen minuutin pikaesitelmän omasta Rosa-tutkimuksestani. Lisäksi osallistun myös illan päättävään paneelikeskusteluun populaarikulttuurista tutkimuskohteena.

Luvassa mm. seuraavanlaisia aiheita:

Aku Ankasta Pokémoniin, Mainos-TV:stä nettipalstoille, rock-musiikista tyttöenergiaan. Populaarikulttuurin tutkimus tuo jokapäiväisen mediamme tieteen piiriin. Nuoret tutkijat Turun, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoista kertovat, miten juuri he ovat lähestyneet populaarikulttuurimme laajaa kirjoa. Lyhyet ja ytimekkäät esitykset valottavat tutkimuksen nykytilaa ja esittelevät joukon toinen toistaan mielenkiintoisempia tutkimusaiheita. 

Tilaisuus on ilmainen ja avoin kaikille kiinnostuneille!

Facebook-tapahtuma löytyy täältä.

Tutkijablogihaaste, osa 4: Biisi, joka kuvastaa minua tutkijana

Ensin luulin, että tämä on haasteen vaikein kohta, kunnes muistin teinivuosieni suosikin, Don Huonojen Tule sellaisena kuin olet. Tajusin heti, että tässä on se ainut oikea vaihtoehto.

Miten tämä sitten kuvaa minua tutkijana? 

Ensinnäkin biisin sävel on tyyliini sopiva eli varsin räimeä. Donkkarit oli yksi teinivuosieni lempibändeistä ja vieläkin innostun, kun kuulen jonkin vanhan klassikon satunnaisesti radiosta. Olen vetänyt Singstarissa Seireeniä, mikä on lievästi sanottuna melko haastavaa.

Mutta jos mennään siihen olennaisimpaan eli lyriikoihin, ne kertovat miksi biisin valitsin. "Tule sellaisena kuin olet", älä siis teeskentele. Minä en jaksanut teeskennellä kiinnostuvani Dostojevskista tai Derridasta tai mistään muusta, mikä minua ei oikeasti innostanut, kun aloittelin kirjallisuuden opintojani. Minulla on aina ollut eräänlainen paha tapa tehdä asioita omalla tavallani ja mennä vähän sieltä, mistä ei yleensä mennä. Tästä kertoo juuri se, että tein graduni Aku Ankasta kirjallisuuden oppiaineeseen aikana, jolloin sarjakuva ei kuulemma ollut kirjallisuutta.

Tämä kappale kuvaa sitä, että tutkijan pitäisi tutkia sitä, mikä aidosti kiinnostaa häntä eikä välittää niinkään siitä, mitä mieltä muut tästä asiasta ovat. Totta kai tutkimuksen on oltava uutta tietoa tuovaa ja olennaisen tutkimuskysymyksen sisältävää. Ja ainahan on olemassa se tutkijan elämän isoin kysymysmerkki, eli mistä se rahoitus... Valitettavasti aihe ja näkökulma vaikuttavat myös näihin seikkoihin. 

Mutta ei pidä hylätä potentiaalista aihetta vain siksi, että joku auktoriteetti sanoo, ettei se ketään kiinnosta. Koska sitähän ei koskaan tiedä, millainen tutkimuksesta syntyy ja miten se vaikuttaa tulevaan uraan, sanon varsin painokkaasti nimimerkillä "Kokemusta on".

(Lisäksi  biisin video on loistava. Kie on ihan luokattoman nätti.)