22.6.2012

Muuttox2 + työx2 = ?

Kesällä kaikki tulee nyt sitten kaksinkertaisena.

Aloitetaan ensimmäisestä muutosta, josta oli huhuttu jo keväällä, mutta joka todentui sitten viime viikolla. Koska yliopiston sisäilmatilannetta yritetään parantaa koko ajan ties sun millä remonteille vähän joka puolella, meidät tutkijat siirrettiin taas eteenpäin kohti uusia tiloja: syynä hallintorakennuksen IT-tyypit, jotka himoitsivat paikkojamme A-rakennuksessa. Olin yksi niistä muutamasta, joka vapaaehtoisena tarjoutui siirtymään Mattilanniemeen, koska satuin pitämään hallussani vain kolmea Juomatehtaalta peräisin olleista "saastuneista" kirjoista. Uusiin tiloihin ei siis saa viedä mitään pöpöisiä opuksia, vaan kaikki materiaali skannataan verkkoon. Kolme kirjaani ei siis ollut mahdottomuus, joten ajattelin sen olevan kaikille helpompaa näin, vaikka suurin osa kollegoistani jäikin Atheneumiin.

Sain siis työpisteeni Mattilanniemen Kärki-rakennukseen, siihen valtavaan kolossiin, joka on aiemmin ollut vanha Nokian talo.
Tilanne on siinä määrin uusi ja jännittävä, koska kyseisessä rakennuksessa on muitakin eri yrityksen toimitiloja, joten kaikki maailman ovet ovat aina lukossa. Minnekään ei kannata lähteä ilman avainta, ei edes vessaan, ja aina julkisissa tiloissa liikkuessa on pidettävä kaulassa henkilökohtaista nimikorttia.
Tunnen oloni lähinnä agentiksi, joka hiippailee hiljaisissa toimitiloissa. Kesästä muodostuukin Katjan oma henkilökohtainen agenttilarppi. Mutta saa nyt nähdä, miten ehdin uudessa avokonttoripisteessäni viihtyä.

Muutto numero kaksi oli puolestaan odotettu ja toivottu. Koska olen keräilijä eikä mieskään jää tässä asiassa mitenkään huonommaksi, tarvitsemme paljon tilaa kaikelle hullulle määrälle kirjoja ja leffoja. Siihen yhdistettynä naapurustossa aamuyöllä itkuraivareita saavat kakarat, räkyttävät piskit, ovimattoja varastelevat idiootit ja miehen tarve omistaa rummut tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että omaa rauhaa ja tilaa kaipaavan on pakko mennä pankkiin setvimään mahdollista lainansaantia ja päätyä sitten ihan vahingossa hankkimaan omakotitalo.
Tämä vahinko pääsi sitten käymään tässä keväällä, joten tämä pari muuttaa kesän loppupuolella omiin tiloihinsa keskelle omakotilähiön rauhaa.
Ja koska pienellä budjetilla ei saa valmista, on sitä ennen varauduttava hulluun remonttiin, jonka kestettyämme selviämme mistä tahansa - jopa zombi-invaasiosta.

Jos blogiin siis alkaa ilmestyä ei-liittyviä kuvia elämää suuremmista asioista kuten omasta kirsikkapuusta, ei tarvitse huolestua. Palaan kuitenkin takaisin blogin virallisiin teemoihin, kunhan pahin uutuudenviehätys on ohi ja omakotitalon kirot alkavat nousta pohjamudista pintaan porisemaan.

Töiden osalta iloisin uutinen oli se, että pääsin elokuun lopusta tammikuun loppuun kansalaisopistoon sanataiteen tuntiopettajan sijaiseksi. Tuntisuunnitelmani olivat sen verran vakuuttavia, että paikka heltisi. Jos sieltä suunnalta saisi lisää töitä myös tulevaisuudessa, olisin enemmän kuin iloinen. Tarinoita ja kirjoittamista rakastavana tyyppinä harmittelin ainoastaan, ettei miksi tällaista ollut tarjolla silloin, kun minä olin lapsi.

Tunteja tulee olemaan 4t viikossa, joten sillä ei nyt mitenkään elä. Siksi työ numero kaksi eli paluu takaisin perusduunarihommaan oli edessä. Apurahan päätyttyä ilmoitin varamiespalveluun olevani jälleen käytettävissä. Sainkin tiistaina soiton, että apuani tarvittaisiin, mutta tällä kertaa eri paikkaan, vaikka samaa työtä olikin tiedossa. Mahdollisesti tekisin siellä sitten kesän ja ehkä syksynkin noin kolmea päivää viikossa, sen lisäksi sanataidetunnit ja ehtisin myös käydä yliopistolla kirjoittamassa. Näin sitä pärjäisinkin ihan hyvin, kun asuntolaina alkaisi kuukausittain vähentyä.

Kun tässä meinasin vielä sivussa opiskellakin jotain aivan uutta sen väikkärin kirjoittamisen lisäksi, yhtälöstä alkaa muodostua hulluus, joten saa nyt nähdä, mitä tästä kesästä ja syksystä sitten loppujen lopuksi tulee. Mutta se on nyt ainakin tullut huomattua, että a) en osaa olla koskaan tekemättä yhtään mitään ja b) pieni paine ja stressi saa minut tekemään töitä ahkerammin.

Mutta nyt tämä tutkija suuntaa juhannuksen viettoon Pohjanmaalle. Lomalukemistoon kuuluu Jules Vernen Matka maapallon keskipisteeseen, joka tietenkin liittyy kesän Finncon-ohjelmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti