Tekijänoikeuksia ja tuskaa

Ihan heti aluksi haluan sanoa, että arvostan suuresti tekijänoikeuksia. Kyllä siinä alkaisi savu nousta korvista, jos saisi kuulla omaa työtänsä lainattavan surutta ilman minkäänlaisia viittauksia tekijään - saati sitten, jos joku kopioisi kirjoituksiani omiin nimiinsä.

Yliopiston käyneenä tutkijana joudun koko ajan viittaamaan olemassa olevaan tutkimukseen ja pitämään huolta tekijänoikeuksista. Kirjallisissa lähteissä se on hyvinkin helppoa ja kuuluu ihan täysin yleissivistykseen. (En ole varma nykypäivän opetussuunnitelmista, mutta kyllä se viimeistään toisen asteen oppilaitoksissa opetetaan.) Sitaattioikeus sallii teosten lainaamisen tutkimuskäyttöön tietyssä määrin - kunhan sitä ei ala koko teosta työhönsä kopioimaan.
Mutta kun päästään kuvalähteisiin, niiden viitekäytäntöön ja tekijänoikeuksiin, ollaan jo melkoisen suon äärellä.

Jouduin tuskailemaan tämän seikan kanssa hieman jo graduvaiheessa ja nyt taas uudelleen väitöskirjan alkupuolella, koska siirryin suomennoksista alkuperäissarjakuviin.
Olin julkaisemassa artikkelia Rosan pahiksista erään konferenssiesitelmän pohjalta ja järjestäjät ilmoittivat tarvitsevansa kirjallisen luvan, jotta voisivat sisällyttää artikkelini kuvineen teokseensa.
Siinä sitten soiteltiin läpi Aku Ankan toimitushenkilöstöä aina päätoimittajaan saakka, ja lopulta sain yhteyden Disneyn Saksan alajaoston Publishing Manageriin, mukavaan herra Jürgeniin, joka kertoi sitaattioikeuden pätevän myös sarjakuvaruutuihin. Kunhan vain muistaisin lisätä niiden yhteyteen aina © Disney.

Tämä ei tietenkään riittänyt konferenssin järjestäjille, joilla oli aiemmin ollut ongelmia kuvien tekijänoikeuksien kanssa. Sain kuitenkin tältä saksalaiselta herralta kirjallisen luvan, johon oli listattu tasan tarkkaan kaikki ne sarjakuvat, niiden sivunumerot ja ruutujen numerot, joita tulisin artikkelissani käyttämään. Se sitten kelpasi.

Onneksi en joutuisi samaan rumbaan väitöskirjani kanssa.

Nyt sitten ollaan jälleen saman tuskan äärellä. Viimeistelin juuri artikkelia Rosan Sammon salaisuudesta, kun sain kuulla, että ne pari Gallen-Kallelan maalausta, joista Rosa on tehnyt omat adaptaationsa, ja jotka halusin liittää mukaan vertailun vuoksi, vaativatkin jotain ihan muuta käytäntöä.
Vaikka itse maalausten tekijänoikeudet ovat rauenneet, koska Gallen-Kallelan kuolemasta on kulunut 70 vuotta, niistä otetut valokuvat ovat asia aivan erikseen. Valokuvaajilla on luonnollisesti tekijänoikeudet ottamiinsa kuviin ja nämä täytyy huomioida.
Mutta kun sekään ei tunnu riittävän, vaan museot sun muut arkistot laskuttavat niiden kuvien käytöstä.
Tottakai taiteilijan (kuten valokuvaajan) kuuluu saada palkkionsa, mutta luulisi nyt, että tunnettujen maalausten valokuvia voisi käyttää tutkimustarkoituksissa ongelmitta.
Mutta ei. Maksa parikymppiä, niin saat lisätä kuvan Sammon taonnasta väitöskirjaasi.
Jos haluat saman kuvan vielä artikkeliisi, hinta riippuu ihan täysin artikkelisi levikistä. Jos se on alle 5000 kappaletta, sinun ei tarvitse maksaa kuin 70-90€.

Tämähän ei olisi ongelma, jos olisin akateeminen porvari, mutta yleensä nämä kaksi sulkevat toisensa pois ja mikäli ne esiintyvät samassa lauseessa, tämä tuntuu aiheuttavan anomalian, joka luo mustan aukon todellisuuteen.

Kaikesta tästä voi nyt päätellä, että Katja on hyvin turhautunut ja suunnittelee jättävänsä Gallen-Kallelan Kalevala-kuvat tyystin pois artikkelistaan.

Ylemmän tason ohjeita odotellessa.